VETISTELYÄ
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
VETISTELYÄ
|
|
Solmuja |
Purjeveneen tarina Olin pitkään haaveillut kesämökistä, mutta sen hankinta oli siirtynyt ja siirtynyt - tietty rahoituksen puuttuessa. Ja osin myös sen vuoksi, että silloin pitäisi myös hankkia auto jolla sinne matkaisi. Sattuman kautta pääsin mukaan laittelemaan tuttavani purjevenettä ja myös purjehtimaan sillä. Veneen talvikunnostus moottoria myöten tulli tutuksi, samoin keväällä sen puunaus ja kaikenlainen remontointi. Totesin silloin jotta tämähän on kuin mökki, vaellus, suunnistu, telttailu, matkailu ja vaikka kuinka monta harrastusta yhtäikaa. Niinpä aloin joskus syksyllä 2002 pohtia oman veneen hankkimista viiden vuoden aikajänteellä. Tilaisuus tuli kuitenkin jo huomattavasti ennen kuin osasin aavistaakaan. Sain rahoituksen järjestymään jo kesällä 2003 ja päätin hankkia itselleni oman purjeveneen. Laitoin eri verkkopalveluihin ja omille kotisivuilleni ilmoituksen, jossa kerroin etsiväni retkipurjevenettä. Kokoluokaksi ja tyypeiksi esitin Finnexpress 83, Sunwind 27 tai suurimmillaan Maxi Fenix Dinetteä. Veneen osto Sain ilmoituksiini toistakymmentä vastausta, aina kuusimetrisistä ulkomoottorillisista yli 30 jalkaisiin. Hintahaitariksi olin itse päättänyt asettaa 12000 - 19000 €. Tämä karsi suurimmat ja parhaat yksilöt (valitettavasti) pois listalta. Kävin lopulta katsomassa viittä eri venettä: Nettaa, Finnflyer 27:aa, Senorita Helmsmania ja kahta Ohlson 29:ää. Veneet olivat kaikki osaltaan juuri sellaisia jollaisen olisin halunnut ostaa. Päädyin Ohlson 29:n hankintaan mm. sen tukevan rungon ja alhaisen painopisteen vuoksi. Vene ui hyvin ja on suhteellisen vakaa. Kyseinen yksilö näytti päällisin puolin mukiinmenevälle, toki pintaremonttia ja sähkötöitä se vaati. Myyjän kertoman mukaan vene oli ollut aiemmin Päijänteellä aika pitkään - tarkemmin hän ei sen historiasta osannut kertoa. Myyjän kertomaa Veneen moottori oli otettu edellisenä talvena pois ja sen tiivisteet oli vaihdettu. Samassa yhteydessä Volvo Pentan akselin rasvaprässi oli vaihdettu kumiseen kaulukseen. Kaikki veneen läpiviennit oli tarkastettu ja korjattu myös kerrotun mukaan. Veneeseen kondensoitui myyjän mukaan sisällä olevan kajuutan paapuurin puoleisen istumalaatikon sisään n. kahvikupillinen vettä - mistä, sitä myyjä ei tiennyt. Moottoritila oli kauttaaltaan nokinen, se johtui myyjän puheiden mukaan siitä, että pakoputki oli hajonnut edellisellä kaudella ja se oli nyt korjattu. Koneen käydessä ja lämmetessä se sai kuulemma tiivisteissä olevasta noesta valumaan jonkin verran öljyä pilssiin. Sen ei pitänyt olla iso ongelma, vaan hoitua eristeiden vaihdolla. Veneen sähköistä toimivat myyjän mukaan kulkuvalot, sisältä kajuutasta yksi lamppu ja keulapiikistä yksi lamppu. Lisäksi sähköinen pilssipumppu toimi sekä autopilotti. Muuta uusittavaa olisi ainoastaan rullagenoa, joka näytti erittäin huonokuntoiselta (mutta oli käytännössä kuin genaakkeri - kevyt ja vei hienosti kevyellä takatuulella).
Vene Kotiluodon laiturissa Itä-Helsingin vesillä. Sopimus Päädyin ostamaan veneen osin myös hinnan vuoksi, mielessä oli kaappien tekeminen (nyt kajuutassa vain avohyllyt) ja pintaremontin tekeminen sähkötöiden lisäksi. Myös myyjän vakuuttelut siitä, että hän haluaa tehdä kaupan joka on molemmille osapuolille hyvä ja tyydyttävä, saivat päätymään sopimuksen tekemiseen. Lisäksi myyjä lupasi hoitaa päivän huollon koneelle jos tarvetta tulee. Kaupan ehtoihin kuului, että maksaisin loput suorituksesta vasta kun vene on ylhäällä - että näkisin pohjan kunnon ja läpiviennit. Jos näissä ilmenisi vikaa tmv., loppusumman maksusta keskusteltaisiin. Haasteet alkavat Kun purjehdin veneen Porvoon läheltä Helsinkiin, alkoivat haasteet. Perillä tarkistin ensin sisältä paapuurin istumalaatikon jossa olikin yllättäen yli puoli ämpärillistä vettä. Samoin moottoritilassa oli pilssissä hyvin paljon enemmän öljyä kuin eristeiden seinämistä olisi voinut tulla. Soitin myyjälle, joka huolestuneena lupasi palata asiaan pian. Seuraavana päivänä hän soittikin ja sanoi, että sovitun huoltomiehen hoitamisen sijaan hän voi maksaa 8 x 50 € korvauksen paikallisen korjaamon töistä. Näin siis loppusummasta käytännössä vähennettiin 400 € myyjän ehdotuksesta. Se kuulosti hyvälle, sovimme siis niin. Aloin etsiä korjaamoa, joka hoitaisi moottorin kuntoon. Kokeilin ensin Volvon merkkihuoltamoita, jotka totesivat, etteivät mieluusti lähde korjaamaan toisen huoltamon tekemiä virheitä. Tähän totesin, että tietojeni mukaan korjaukset oli tehnyt edellisen omistajan vaimon sukulainen, joka tuntee diesel-moottorit. Taisi olla viimeinen pisara jonka jälkee korjaamot melkein suoraan sanoivat jotta unohda korjaus ja osta uusi. Sain huoltamoita kartoitettuani yhden korjaajan tulemaan katsomaan venettä ja tein kirjallisen tarjouspyynnön työstä, en pelkästään moottorin huollosta, vaan laajemminkin (esim. sitlooran lattiaan tehtävän huoltoluukun tekemisestä ja muista pienemmistä tehtävistä). Korjaaja soitti veneessä käytyään, että nostaa kädet pystyyn. Jälleen toisen korjaajan jälkien selvittäminen tuntui olevan vanhan koneen huollossa haaste, johon kyseinenkään korjaaja ei halunnut ruveta. Taitaa korjaamoilla mennä liian hyvin kun työ ei kelpaa. Tässä vaiheessa soitin jälleen veneen myyneelle, joka taas kuulosti kovin huolestuneelle ja pohti voivotellen, miten hän voisi ratkaista asian. Tovin ihmeteltyämme, hän tarjoutui jälleen tulemaan loppulaskussa vastaan toisen työpäivän verran, toiset 400 €. Hyväksyin tämän ja jatkoin uuden korjaamon metsästystä. Jospa joku suostuisi katsomaan koneen läpiviennit. Nyt öljyä tuntui valuvan koneesta litran verran kahdessa viikossa. Kaiken kaikkiaan veneessä oli yllättävän paljon vikoja, jotka myyjän olisi pitänyt tiedottaa hänelle kuuluvan vastuun mukaisesti. Lisää haasteita Käytännössä veneestä ei oltu pidetty lainkaan huolta edellisen omistajan aikana, ainoa konkreettinen parannus oli kaasuuunin / lieden asennus veneeseen. Sekin työ oli tehty hieman oudosti, kaasupullo oli uimatasolla lastulevylaatikossa. Kaasuletkun läpiviennit olivat ruosteessa ja ilmensivät osaltaan asennetta jolla kunnostustyötä oli tehty. Veneen kaidevaijerit olivat myös uusittu, alkuperäinen melko paksu vaijeri oli korvattu hyvin ohuella ja melkein joustavalla sekä kiristettäessäkin sinkitystä teräksestä tehdyillä koukkuruuveilla liian löysäksi jäävällä vaijerilla. Styyrpuurin puoleinen vaijeri irtosi kahksi eri kertaa purjehtiessani, toisella kertaa melko pahassa kelissä rullagenoan painaessa vaijeria vasten. Osoittautui, että vaijerien kiristys oli tehty todella luokattomasti ja löysästi. Tässä yksi uusittava kohde tulevana talvena. Sain veneen mukana myös pukin joka oli tehty kyseiselle veneelle myyjän mukaan. Sähköjen osalta huomasin myös, että kulkuvalot eivät toimineetkaan. Tähän myyjä totesi sen kerrottuani, jotta olivat katsastattaessa keväällä toimineet. Viimeinen pisara? Noston hetkellä syyskuun loppupuolella ilmeni, että pukki ei tuntunut sopivan veneelle lainkaan. Soitin melkoisen närkästyneenä huomiostani myyjälle veneen roikkuessa nosturin nokassa. Myyjä totesi jotta sopiihan se pukille kun laittaa vasemman etutassun alle pari kakkosnelosta ja oikeanpuoleisen takatassun alle samoin.. ihan hyvin pitäisi sopia. No, tokihan se onnistui moisella virityksellä.
Karttusen nostopalvelu toimii erinomaisti. Ari osaa hommansa ja on asiantuntija työssään. Suosittelen. Kun vene oli vihdoin talviteloilla, soitin vielä myyjälle ja sanoin että alkaa mitta olla täynnä. Veneestä löytyi koko ajan sellaisia vikoja, joista myyjä ei ollut maininnut - tai olivat kunnossa kerrotun mukaan. Pukin sopimattomuus oli minulle viimeinen pisara ja sanoinkin, ettei tekisi mieli maksaa enää yhtään mitään koko veneestä ja että jos olisin kaiken tämän tiennyt, olisi jäänyt vene Tolkkisiin minun puolestani. Myyjä totesi jotta hänen täytyy keskustella vaimonsa kanssa (vene oli vaimon nimissä ostohetkellä). Hyvä myyjä! Odottelin myyjän vastausta ja sain seuraavana iltapäivänä melko agressiivisen sävyisen sähköpostin jossa todettiin minun tienneen veneen kunnon ja sen ikä huomioiden moottorin olevan jo riski kaikkinensa. Olin myös myyjän mukaan kahdesti vaatimalla vaatinut 400 € alennuksen ja heidän suostuneen vaatimuksiini. Kuitenkaan he eivät missään nimessä tulisi hyväksymään jatkovaatimuksiani ja että jatkossa kaikki kommunikointi heidän osaltaan tapahtuisi kirjallisesti / sähköpostitse. He odottivat myös minun toimivan samoin. Tilanne oli absurdi. Käydessäni ensimmäisen kerran yhden ystäväni kanssa venettä katsomassa, meitä vastassa oli erittäin miellyttävä ja avoimelta vaikuttava myyjä. Tämän kertoman mukaan juuri muuta ei tarvinnut tehdä kuin uusia rullagenoa (sen tein: Merijpurje toimittikin oivan uuden purjeen jatodella nopeasti) sekä sähköt. Muilta osin vene toimi ja oli iskussaan.. Opetus? Tarinan opetus on, että halvinta venettä ei koskaan kannattaisi ostaa, eikä myyjään kannata luottaa. Oppirahat tulevat olemaan kovat. Mutta tavoitteenani oli toisaalta ostaa vene, jossa riittää myös tekemistä - ei vain pelkkää purjehdusta. Halusin saada oman käteni jäljen näkyviin ja tehdä veneestä persoonallisen sekä hyvän. Näin taitaa tapahtuakin, kaikki mitä teen on parasnnusta veneen nykykuntoon. Työtä on vain huomattavasti arvioitua enemmän ja myös rahaa tulee menemään summaa enemmän. Toivossa on hyvä elää, mutta jatkossa taidan olla hyvin paljon kriittisempi kaikkien ostosten suhteen. Ja olla tiukempi ostohetkellä. Remontti Tein ostoa seuraavana talvena työlistan jonka sain tehtyä loppuun keväällä 2007 - siis neljän kevään urakointi yhteensä. Lopputulos vaatii vielä hieman hiomista, mutta täytyy myöntää kokemuksen olleen kaikin puolin opettava. Suurimmat haasteet koin sähkötöissä ja pohjan kunnostuksessa. Työ on ollut antoisaa - kerrankin näkee kättensä jäljen heti kun jotain on tehnyt. Varsinkin pohjan laitto oli myös oivaa terapiaa rälläkän soiton myötä. Jotain olen luultavasti onnistunut tekemään oikein tapaamieni eri veneilijöiden kommenttien perusteella. Myös saamani sähköpostipalaute on ollut varsin positiivista. Veneen remontoinnissa ei ole montaa asiaa joita nyt en olisi tullut harjoitelleeksi. Saa nähdä mitä tulevina keväinä keksin vielä urakoida.
|
|
|
Life is...
|
